Kuinka elämä pakataan matkalaukkuun?

Jokainen reppureissaaja tietää, että mukana kannettavan tavaran määrä on suositeltavaa pitää minimissä, koska jokainen kilo on itse kannettava. Edellisen kerran omaisuuttani matkalaukkuun survoessa sain jälleen kerran todeta, että uskottavuuteni backpackerina on miinuslukemilla - nyt on aika avata Veeran matkalaukku ja kurkata, mitä sisältä löytyy!

Ensialkuun on todettava, että rinkan sijasta olen valinnut nelipyöräisen mökin, jonka sisälle tarpeen tullen voin asettua asumaan, kunhan joku vetää vetskarit ulkopuolelta kiinni. Lähtiessä ajattelin, että on mukavaa kun matkalaukku on tilava, eikä kaikkea tarvitse sulloa hirveän pieneen tilaan - VÄÄRIN! Jokaikinen neliösenttimetri laukustani alkaa olemaan täytetty ja paino kaikkine litran shampoopulloineen nousee todennäköisesti yli 40 kiloon, eli lentomatkustamisen aika on kultaista historiaa. Itse olen kokenut nelipyöräisen matkalaukun olevan rinkkaa mukavampi ratkaisu, ainakin näin Australian mantereen sivistyksessä - Aasiaan tuskin koskaan mökkini kanssa lähtisin. On hirveän kiva työnnellä menemään ympäri kaupunkeja, vailla tuskanhikeä selkäjomotuksesta puhumattakaan. Käsilaukku asettuu näppärästi laukun päälle ja maaston muuttuessa soraksi/nurmikoksi, laitetaan renkaat testiin vaihtaessa kahden pyörän vetoasentoon. Ehdoton huono puoli kannettavan mökkini kanssa on koko - joka kerta hostellihuoneeseen pamahtaessani, kiroaa jokainen huonetoverini idiootin himohamstraajatytön alimpaan helvettiin, koska yksinkertaisesti vien järjettömän paljon tilaa. Toisinaan meinaa omat poskeni häpeästä punastua, kunnes muistan karun faktan: mökissä kulkee mukanani koko elämä, joka on yhdeksässä kuukaudessa kasvanut pienen lapsen vauhdilla.

Yksi kuva löytyi mökistä - kuvakulma ei anna oikeutta koolle, mutta siinä mun sininen möhkäle lepää!

Omituisin asia, jota kannan mukanani?

Älä koskaan aleshoppaile elektroniikkaliikkeessä, esimerkki numero yksi - henkilövaaka.

Tämä kaunis, digitaalinäyttöinen vaakayksilö tarttui matkaan Ayrin paikallisesta Gigantista, Harvey Normanilta hintaan $15. Kahdeksan kuukauden vaa'attomuus aiheutti kilojen kertymistä (syyllinen on yksinomaan vaaka ja sen olemattomuus) ja niistä helpoin tapa päästä eroon on kohdata todellisuus tämän kamalan kapistuksen päälle astumalla. Peilihän se toki paras mittari näissä laihdutushommissa on, mutta kokovartalopeilistä olen itseäni vähissä pukeissa viimeksi tiiraillut kolme kuukautta sitten Perthissä ja nykyinen hostellini tarjoaa kaikille asukkaille yhteisenä huikeat KAKSI naamataulun kokoista peiliä, jotka sijaitsevat vessan seinällä niin korkealla, että näen kasvoni vain nenästä ylöspäin. Vaa'an hankkimisen jälkeen on painoa pudonnut 2,5 kiloa, joten täysin turhaksi ei tätä kovin epätavallista reppureissaajan pakkauslistalta löytyvää hyödykettä voi kutsua.

Turhamaiset tyttöjen humpuukit

Kuivashampoo, hiusöljy, suihkutettava hoitoaine, tavallinen hoitoaine, tavallinen shampoo, hopeashampoo, naamarasva, vartalorasva, aurinkorasva, tuoksuva rasva, Victoria's secret body spray, deodorantti, kasvonaamiopurkki, kymmenen kynsilakkaa, kynsilakanpoistoaine, kaksi meikkivoidetta, kaksi BB-voidetta, kasvovesi, silmämeikinpoistoaine, meikinpesuaine, ripsareita, puutereita, aurinkopuutereita, suteja, huulirasvoja, huulipunia, kynsiviiloja - mitä näitä elämän perustarvikkeita nyt on, minulla ne kaikki kulkee mukana. Näin maalaiselämässähän valtaosa on täyttä humpuukia: meikkiä en ole naamaani laittanut pariin viikkoon tippaakaan, hiukset pesen pari kertaa viikossa, kuivashampoota kuluukin koko muun kansakunnan puolesta. Myönnän, meikkipussien läpikäyminen olisi harvinaisen ajankohtainen ja tarvittava toimenpide, kun kotoa mukaan otetut meikkivoiteet ovat sävyltään olleet aivan liian vaaleita ensi viikoista alkaen ja vanhat ripsarit kulkevat mukana "pahan päivän varalle". Olen purkkihamstraaja. Olen ollut jo vuosia, enkä pääse tavasta eroon edes matkalaukkueläjänä. Kynsilakkavalikoima ilahduttaa kanssaeläjiä missä ikinä olenkaan ja pahimmatkin surffitukat saadaan tarpeen tullen siloitettua Veeran purkkiarsenaalilla!

Rätit ja rytkyt

Kahdet housut, kolme toppia, kaksi t-paitaa, yksi pitkähihanen ja huppari - kuulostaa hirveän hyvältä suunnitelmalta viikonloppureissua ajatellen. Nojailkaapa hetkeksi selkä selkänojaan ja koittakaa muistella, kuinka montaa eri vaatetta olette päällenne sovittanut kuluneen kahden viikon aikana? Tuskin riittää yhden käden sormet, vaikka lyhyestä ajasta kyse onkin. Yhdeksässä kuukaudessa olen käynyt läpi kolme vuodenaikaa, syksyn vain muutaman päivän pikakelauksella tosin ennen pohjoisen Queenslandin ikuiseen kesään siirtymistä. Lämpötilat ovat heitelleet +8 asteesta aina +40 paremmalle puolelle, joten toppatakkeja ei näillä leveyspiireillä ole tarvinnut esiin kaivaa, mutta vedenpitävä tuulitakki, villasukat ja pitkät housut ovat olleet ahkerassa käytössä etenkin kuluneiden parin viikon aikana. Kesällä taas alasti kuljeskeleminen olisi kaikkein mielyttävin vaihtoehto, mutta sitäkin mukavampaa on ollut laajentaa kesäkuteiden valikoimaa etenkin mekkojen saralla aivan uusiin ulottuvuuksiin. Yhdessä työpaikassa vaadittiin mustia suoria housuja, toisessa asu oli vapaavalintainen, mutta glitterin peittämä kotiin saapuessa, farmihommissa taas on asut vaihdellut legginseistä ja topista aina shortseihin ja pitkähihaisiin auringolta suojaaviin paitoihin, jotka luonnollisesti kaikki ovat mudan peitossa päivän päätteeksi. Kenkävalikoimaa jouduin karsimaan raskaalla kädellä Perthistä lähtiessäni, kun parien lukumäärä oli reippaasti kymmenen yläpuolella. Pois matkasta jäivät ne muutamat vähälle käytölle jääneet korkokengät ja muutama pari sandaaleita, mukaan lähti parit lenkkarit, (toiset farmilla pilattu) yhdet tennarit (farmilla pilattu), parit flipflopit ja superkestävät kahden dollarin ballerinat. Varaston laajennus on taas luvassa, kun pellon viereltä palataan betoniviidakon äärelle! Lopullisena yhteenvetona arvioisin mökkini vaatepuolen sisältävän seuraavanlaisen määrän tavaraa:

15-25 toppia/rättiä/t-paitaa

3 hupparia

1 farkut

4 erityismukavat pitkät housut

Nahkatakki

Vedenpitävä tuulitakki

Parit shortsit

5 kimono/neuletakkihommajutturutku/farkkutakkiepätakkia/jakkutyyppinenpaitaratkasu

4-5 mekkoa

3 hametta

3 pussillista sukkia ja alusvaatteita ja bikineitä - ei tarvitse stressata pyykkipäivistä!

Kuva viimeiseltä kesäkurpitsapäivältä, jokapäiväinen selänoikominen prosessissa!

Sekatavarapuoli

Omituisia oheistarvikkeita kulkee mukana varmaan parin kilon verran. On läppäri ja kamera, piuhoja joka lähtöön, flunssalääkkeitä, särkylääkkeitä, melatoniinia, nenäsuihketta. Kaikki kotoa ja muualta saadut kirjeet, kortit ja valokuvat, sekä pari muistivihkoa, käyttämättä jäänyt kalenteri, penaali, suoristusrauta, matkafööni, kolme adapteria, makuupussi, hostellista varastettu tyynyliina, pari matkalta löytynyttä hattua ja tuskin viimeisenä, muttei vähäisimpänäkään: pari paistinpannua. Kyllä kiukuttaa kokata hostellien viimevuosituhannella ostetuilla pannuilla, joihin jää enemmän ruokaa kiinni kuin irtoaa lautaselle, joten 16 dollarin sijoitus kahteen hyväpäällysteiseen paistinpannuun tekee muutenkin niin epämiellyttävästä kokkaamisesta hieman mukavamman kokemuksen. Koko mukana roudattavasta ruokamäärästäkin saisi toki oman kappaleensa, kuka nyt suolat ja pippurit haluaisi aina ostaa uutena, kun osoite vaihtuu? Kaikki jäljellä oleva kuivatavara on aina pakko yrittää sulloa matkaan mukaan ja loput syötävä ennen lähtöä, onhan ruoka elämän suurin rahareikä.

Hallittu kaaos - Emman ja Veeran erikoinen

 Ohjenuorani pakkaamiseen on ottaa mukaan kaikki ja vielä vähän päälle! 

Fiksu Australianmatkaaja jättää vinkin omaan arvoonsa, pakkaa järkevän määrän tavaraa rinkkaan ja reissun hieman pidempään jatkuessa ostaa pienehkön vedettävän matkalaukun rinkan kaveriksi. Jokaisella taitaa olla omat kikkailunsa tavaran määrän hallitsemisen suhteen, minä itse tiedostan tavaraa olevan paljon, mutta olen siitä haluton luopumaan, koska pienet asiat tekevät elämästä parempaa. Samojen vaatteiden käyttäminen päivästä toiseen masentaa, minkä takia onkin tärkeää yrittää löytää about samaa kokoa oleva matkaseuralainen - tai pari kokoa pienempi, löysiä vaatteita käyttävä ystävä (moi Emma!). Niin kauan kun pystyn yksin mökkini kantamaan, on homma täysin hallinnassa!

Päivän kuvavalikoiman teemana on kameran rullan kultaisimmat, lähinnä kanssamatkaajilta keräiltynä!