Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Veera goes wild - elämää Australiassa

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kuinka elämä pakataan matkalaukkuun?

Jokainen reppureissaaja tietää, että mukana kannettavan tavaran määrä on suositeltavaa pitää minimissä, koska jokainen kilo on itse kannettava. Edellisen kerran omaisuuttani matkalaukkuun survoessa sain jälleen kerran todeta, että uskottavuuteni backpackerina on miinuslukemilla - nyt on aika avata Veeran matkalaukku ja kurkata, mitä sisältä löytyy!


Ensialkuun on todettava, että rinkan sijasta olen valinnut nelipyöräisen mökin, jonka sisälle tarpeen tullen voin asettua asumaan, kunhan joku vetää vetskarit ulkopuolelta kiinni. Lähtiessä ajattelin, että on mukavaa kun matkalaukku on tilava, eikä kaikkea tarvitse sulloa hirveän pieneen tilaan - VÄÄRIN! Jokaikinen neliösenttimetri laukustani alkaa olemaan täytetty ja paino kaikkine litran shampoopulloineen nousee todennäköisesti yli 40 kiloon, eli lentomatkustamisen aika on kultaista historiaa. Itse olen kokenut nelipyöräisen matkalaukun olevan rinkkaa mukavampi ratkaisu, ainakin näin Australian mantereen sivistyksessä - Aasiaan tuskin koskaan mökkini kanssa lähtisin. On hirveän kiva työnnellä menemään ympäri kaupunkeja, vailla tuskanhikeä selkäjomotuksesta puhumattakaan. Käsilaukku asettuu näppärästi laukun päälle ja maaston muuttuessa soraksi/nurmikoksi, laitetaan renkaat testiin vaihtaessa kahden pyörän vetoasentoon. Ehdoton huono puoli kannettavan mökkini kanssa on koko - joka kerta hostellihuoneeseen pamahtaessani, kiroaa jokainen huonetoverini idiootin himohamstraajatytön alimpaan helvettiin, koska yksinkertaisesti vien järjettömän paljon tilaa. Toisinaan meinaa omat poskeni häpeästä punastua, kunnes muistan karun faktan: mökissä kulkee mukanani koko elämä, joka on yhdeksässä kuukaudessa kasvanut pienen lapsen vauhdilla.

Yksi kuva löytyi mökistä - kuvakulma ei anna oikeutta koolle, mutta siinä mun sininen möhkäle lepää!

Omituisin asia, jota kannan mukanani?
Älä koskaan aleshoppaile elektroniikkaliikkeessä, esimerkki numero yksi - henkilövaaka.


Tämä kaunis, digitaalinäyttöinen vaakayksilö tarttui matkaan Ayrin paikallisesta Gigantista, Harvey Normanilta hintaan $15. Kahdeksan kuukauden vaa'attomuus aiheutti kilojen kertymistä (syyllinen on yksinomaan vaaka ja sen olemattomuus) ja niistä helpoin tapa päästä eroon on kohdata todellisuus tämän kamalan kapistuksen päälle astumalla. Peilihän se toki paras mittari näissä laihdutushommissa on, mutta kokovartalopeilistä olen itseäni vähissä pukeissa viimeksi tiiraillut kolme kuukautta sitten Perthissä ja nykyinen hostellini tarjoaa kaikille asukkaille yhteisenä huikeat KAKSI naamataulun kokoista peiliä, jotka sijaitsevat vessan seinällä niin korkealla, että näen kasvoni vain nenästä ylöspäin. Vaa'an hankkimisen jälkeen on painoa pudonnut 2,5 kiloa, joten täysin turhaksi ei tätä kovin epätavallista reppureissaajan pakkauslistalta löytyvää hyödykettä voi kutsua.


Turhamaiset tyttöjen humpuukit
Kuivashampoo, hiusöljy, suihkutettava hoitoaine, tavallinen hoitoaine, tavallinen shampoo, hopeashampoo, naamarasva, vartalorasva, aurinkorasva, tuoksuva rasva, Victoria's secret body spray, deodorantti, kasvonaamiopurkki, kymmenen kynsilakkaa, kynsilakanpoistoaine, kaksi meikkivoidetta, kaksi BB-voidetta, kasvovesi, silmämeikinpoistoaine, meikinpesuaine, ripsareita, puutereita, aurinkopuutereita, suteja, huulirasvoja, huulipunia, kynsiviiloja - mitä näitä elämän perustarvikkeita nyt on, minulla ne kaikki kulkee mukana. Näin maalaiselämässähän valtaosa on täyttä humpuukia: meikkiä en ole naamaani laittanut pariin viikkoon tippaakaan, hiukset pesen pari kertaa viikossa, kuivashampoota kuluukin koko muun kansakunnan puolesta. Myönnän, meikkipussien läpikäyminen olisi harvinaisen ajankohtainen ja tarvittava toimenpide, kun kotoa mukaan otetut meikkivoiteet ovat sävyltään olleet aivan liian vaaleita ensi viikoista alkaen ja vanhat ripsarit kulkevat mukana "pahan päivän varalle". Olen purkkihamstraaja. Olen ollut jo vuosia, enkä pääse tavasta eroon edes matkalaukkueläjänä. Kynsilakkavalikoima ilahduttaa kanssaeläjiä missä ikinä olenkaan ja pahimmatkin surffitukat saadaan tarpeen tullen siloitettua Veeran purkkiarsenaalilla!


Rätit ja rytkyt
Kahdet housut, kolme toppia, kaksi t-paitaa, yksi pitkähihanen ja huppari - kuulostaa hirveän hyvältä suunnitelmalta viikonloppureissua ajatellen. Nojailkaapa hetkeksi selkä selkänojaan ja koittakaa muistella, kuinka montaa eri vaatetta olette päällenne sovittanut kuluneen kahden viikon aikana? Tuskin riittää yhden käden sormet, vaikka lyhyestä ajasta kyse onkin. Yhdeksässä kuukaudessa olen käynyt läpi kolme vuodenaikaa, syksyn vain muutaman päivän pikakelauksella tosin ennen pohjoisen Queenslandin ikuiseen kesään siirtymistä. Lämpötilat ovat heitelleet +8 asteesta aina +40 paremmalle puolelle, joten toppatakkeja ei näillä leveyspiireillä ole tarvinnut esiin kaivaa, mutta vedenpitävä tuulitakki, villasukat ja pitkät housut ovat olleet ahkerassa käytössä etenkin kuluneiden parin viikon aikana. Kesällä taas alasti kuljeskeleminen olisi kaikkein mielyttävin vaihtoehto, mutta sitäkin mukavampaa on ollut laajentaa kesäkuteiden valikoimaa etenkin mekkojen saralla aivan uusiin ulottuvuuksiin. Yhdessä työpaikassa vaadittiin mustia suoria housuja, toisessa asu oli vapaavalintainen, mutta glitterin peittämä kotiin saapuessa, farmihommissa taas on asut vaihdellut legginseistä ja topista aina shortseihin ja pitkähihaisiin auringolta suojaaviin paitoihin, jotka luonnollisesti kaikki ovat mudan peitossa päivän päätteeksi. Kenkävalikoimaa jouduin karsimaan raskaalla kädellä Perthistä lähtiessäni, kun parien lukumäärä oli reippaasti kymmenen yläpuolella. Pois matkasta jäivät ne muutamat vähälle käytölle jääneet korkokengät ja muutama pari sandaaleita, mukaan lähti parit lenkkarit, (toiset farmilla pilattu) yhdet tennarit (farmilla pilattu), parit flipflopit ja superkestävät kahden dollarin ballerinat. Varaston laajennus on taas luvassa, kun pellon viereltä palataan betoniviidakon äärelle! Lopullisena yhteenvetona arvioisin mökkini vaatepuolen sisältävän seuraavanlaisen määrän tavaraa:
15-25 toppia/rättiä/t-paitaa
3 hupparia
1 farkut
4 erityismukavat pitkät housut
Nahkatakki
Vedenpitävä tuulitakki
Parit shortsit
5 kimono/neuletakkihommajutturutku/farkkutakkiepätakkia/jakkutyyppinenpaitaratkasu
4-5 mekkoa
3 hametta
3 pussillista sukkia ja alusvaatteita ja bikineitä - ei tarvitse stressata pyykkipäivistä!

Kuva viimeiseltä kesäkurpitsapäivältä, jokapäiväinen selänoikominen prosessissa!

Sekatavarapuoli
Omituisia oheistarvikkeita kulkee mukana varmaan parin kilon verran. On läppäri ja kamera, piuhoja joka lähtöön, flunssalääkkeitä, särkylääkkeitä, melatoniinia, nenäsuihketta. Kaikki kotoa ja muualta saadut kirjeet, kortit ja valokuvat, sekä pari muistivihkoa, käyttämättä jäänyt kalenteri, penaali, suoristusrauta, matkafööni, kolme adapteria, makuupussi, hostellista varastettu tyynyliina, pari matkalta löytynyttä hattua ja tuskin viimeisenä, muttei vähäisimpänäkään: pari paistinpannua. Kyllä kiukuttaa kokata hostellien viimevuosituhannella ostetuilla pannuilla, joihin jää enemmän ruokaa kiinni kuin irtoaa lautaselle, joten 16 dollarin sijoitus kahteen hyväpäällysteiseen paistinpannuun tekee muutenkin niin epämiellyttävästä kokkaamisesta hieman mukavamman kokemuksen. Koko mukana roudattavasta ruokamäärästäkin saisi toki oman kappaleensa, kuka nyt suolat ja pippurit haluaisi aina ostaa uutena, kun osoite vaihtuu? Kaikki jäljellä oleva kuivatavara on aina pakko yrittää sulloa matkaan mukaan ja loput syötävä ennen lähtöä, onhan ruoka elämän suurin rahareikä.

Hallittu kaaos - Emman ja Veeran erikoinen
 Ohjenuorani pakkaamiseen on ottaa mukaan kaikki ja vielä vähän päälle! 
Fiksu Australianmatkaaja jättää vinkin omaan arvoonsa, pakkaa järkevän määrän tavaraa rinkkaan ja reissun hieman pidempään jatkuessa ostaa pienehkön vedettävän matkalaukun rinkan kaveriksi. Jokaisella taitaa olla omat kikkailunsa tavaran määrän hallitsemisen suhteen, minä itse tiedostan tavaraa olevan paljon, mutta olen siitä haluton luopumaan, koska pienet asiat tekevät elämästä parempaa. Samojen vaatteiden käyttäminen päivästä toiseen masentaa, minkä takia onkin tärkeää yrittää löytää about samaa kokoa oleva matkaseuralainen - tai pari kokoa pienempi, löysiä vaatteita käyttävä ystävä (moi Emma!). Niin kauan kun pystyn yksin mökkini kantamaan, on homma täysin hallinnassa!

Päivän kuvavalikoiman teemana on kameran rullan kultaisimmat, lähinnä kanssamatkaajilta keräiltynä!

Tunnisteet: , , ,

8 kommenttia:

2. heinäkuuta 2015 klo 1.38 , Blogger Vera kirjoitti...

Hymähdin monta kertaa lukiessa, niinkuin aina sun tekstien kanssa käy. Osaat jotenkin vaan kirjottaa niin osuvasti ja viihdyttävästi!

Hyvä kuulla, että kerrankin joku muukin on pakannut rankalla kädellä, itse oon matkalla Kiinaan au pairiksi parhaillaan (edellen helsinki-vantaalla, vaikka alunperin lennon piti lähteä puol tuntia sitten) ja mun pakkailut on saanut hirveesti ihmetystä paljoudellaan :D

 
2. heinäkuuta 2015 klo 5.09 , Blogger Emilia kirjoitti...

Vitsi, olipa kiva et teit tämmösen postauksen! Mä täällä oonkin koittanut kovasti pohtia kumpaa alan tulevaa Australia vuotta varten metsästämään, rinkkaa vai matkalaukkua ja sekin mietityttää että miten ison tarvitsisi. Se siis seuraavana hankintalistalla, heti lentolippujen jälkeen! Näkyykö sielä paljonkin reppureissaajia matkalaukun kanssa ja ootko pitäny sen kanssa kaupungista toiseen kulkemista kätevänä? Haha varo vaan, nyt kun oon löytäny sun blogin tuun kommentoimaan varmaan jokaiseen postaukseen :D

 
4. heinäkuuta 2015 klo 20.51 , Blogger Veera kirjoitti...

Oii onnea matkaan! Hullun mielenkiintonen kohde, pikkanen kulttuurishokki varmaan päällä! Kiitos hirveesti :)

 
4. heinäkuuta 2015 klo 20.54 , Blogger Veera kirjoitti...

Varmaan aika 50/50 on rinkkoja ja matkalaukkuja ja kaikkee siltä väliltä. Mähän en loppujen lopuks ihan hirveesti oo matkustanu matkustanu, vaan aina pysyny yhessä paikkaa jonkun aikaa joten vähän paha vielä sanoo! Hirveesti riippuu miten ja missä päin menee, mut jos tuntuu et joskus majottuuu telttaan, niin ehdottomasti rinkka on parempi siihen. Kommentit on aina tervetulleita, kivempaa kun ei ihan yksinään tarvii höpöttää! :)

 
5. heinäkuuta 2015 klo 2.19 , Blogger juulia kirjoitti...

Heippa Veera!
Aivan mahtava juttu, että löysin sun blogin, tällasta oon kaivannu! Kirjotat tosi kivan tyyliin ja susta on ollu apua. Täytän nyt heinäkuun lopuilla 19, välivuosi edessä ja mulla on suuntana Sydney ja aupair-hommat. Avas silmiä tosi paljon nuo sun edelliset kirjotukset. Mulla matka tuntemattomaan alkaa 24 päivän päästä, ja toivon koko sydämestä, että kaikki hommat menis hyvin. Sun tarina on loistava esimerkki siitä, että ite on oman onnensa seppä ja vaikka asiat ei heti meekään putkeen, niin lopulta ne usein kuitenki järjestyy. Mulla on niin paljon asioita, mitä ootan reissulta ja toisaalta sit on taas niin paljon asioita mitä en todellakaan varmaan edes osaa oottaa/kuvitellakaan. Toikin, että aupair-työ ei ollutkaan sulle ja oot löytäny uudet kuviot ja nautit elämästä antaa hirveesti lohtua ja tukea! :-D Koska you can never know mitä tapahtuu. Toivon, että saisin Australiassa sellasen tunteen, niinku sä kirjotit johonki tekstiin, että tunnet olevas enemmän kotona ku Suomessa oot ikinä tuntenu olevasi.

Anyway oli pakko kommentoida, koska pystyn samaistumaan ja tykkään tosi paljon siitä miten kirjotat!
Jään kyllä innolla seuraamaan sun juttuja! :)

 
5. heinäkuuta 2015 klo 19.39 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Taas yksi ihana postaus sulta! :) löysin sun blogin pari viikkoa sitten ja tätä on ollu tosi kiva lukea, itselläni myös haaveissa ausseihin lähtö parin vuoden päästä ja täytyy sanoa että tuntuu jotenkin varmemmalta lähteä kun on lukenu miten sulla on aina asiat järjestynyt :) jatkan edellleen blogisi seuraamista ja tsemppiä sulle sinne!

 
6. heinäkuuta 2015 klo 18.15 , Blogger Veera kirjoitti...

Oijoi, onnea matkaan hei! Toivottavasti menee vähän paremmin kun mulla... :''D Asiat järjestyy kyllä, hommaa vaan kavereita mahollisimman nopeesti kun pääset perille, se helpottaa hirveesti kun on tukiverkostoa ympärillä, jos nyt joku meniskin pieleen. Eli äkkiä kaikkiin aupair in Sydney facebook ryhmiin sun muualle ja heti kun oot toipunu jet lagista niin kavereita hommaamaan!

Todellakin itse on oman onnensa seppä, mut on myös pakko hyväksyy se et aina ei oo hyvä olla ja koti-ikävä iskee toisinaan! Hirveesti tsemppiä, nauti viimisistä päivistä Suomessa ja rahtaa roppakaupalla irtokarkkeja mukanas, täällä on ihan paskat karkit hahah :DD

 
6. heinäkuuta 2015 klo 18.16 , Blogger Veera kirjoitti...

Oi kiitos! Tänne vaan kaikki ;)

 

Lähetä kommentti

Pidetään kommentit julkaisukelpoisina kiitos! :-)

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu