Oman elämäni herrasnainen

Nyt on niin tiukka ote elämästä, ettei ole ennen nähty. Kahden viikon kuluttua olen työtön ja koditon ja valmistautumassa suuntaamaan kohti itärannikkoa. Lentokentälle suunnatessa päättyy yksi onnellinen elämänvaihe, kokonaiset kuusi kuukautta Perthissä ovat olleet mitä parhainta aikaa elämässäni kaikkine ala- ja ylämäkineen. Jos suunnitelmilla olisi tapana onnistua, olisin nyt valmistautumassa lähtöön aupair perheestäni. Yhdessä perheessä, osoitteessa ja työpaikassa asumisen sijaan olenkin puolen vuoden aikana työskennellyt joulupallokoristelijana ja promotyöntekijänä valokuvausfirmalle, asunut niin monessa osoitteessa etten edes pysty pitämään lukua, tavannut valtavan määrän mitä ihanimpia ihmisiä ympäri maailmaa, tuhlannut kaikki säästöni, elänyt minimaalisella rahamäärällä viikkokausien ajan, kerännyt kiloja ja päässyt niistä eroon, juhlinut totaaliseen kyllästymiseen asti, menettänyt sosiaalisen elämäni töiden vuoksi, elänyt elämäni ensimmäistä kertaa kimppakämpässä ja lopulta päässyt niin syvälle arkielämän syövereihin, että hinku takaisin reissailun maailmaan kasvoi hallitsemattomaksi ja hieman ennenaikaisesti olen irtisanoutunut työpaikastani, löytänyt uuden tytön muuttamaan huoneeseeni ja näin ollen olen valmis uusiin kuvioihin jo kahden viikon päästä. Innostukseni määrä on sanoinkuvaamaton, eikä edes tältä erää peruutettu Balin matka voi sitä lannistaa.

Finanssipoliittinen suunnitteluni on epävakaata - vain parissa viikossa kerrytetyt säästöt eivät takaa vakaata elämäntilannetta kovinkaan pitkäksi aikaa, mutta eipähän tulevassa kodinpahasessani ole juurikaan sijoituskohteita. Ystäväni Emman kanssa otamme suunnan kohti Queenslandia ja työhostellia, joka sijaitsee Ayr nimisessä kylässä. Työhostellit majoittavat backpackereita maaseutualueilla ja ovat yhteistyössä paikallisten farmareiden kanssa. Sitä mukaan kun sesongit pyörivät, saavat farmarit työntekijöitä käyttöönsä suoraan hostellien kautta. Tässä kohtaa haluan nostaa jalustalle sosiaalisen median hyödyntämisen reissaillessa: koska farmeja Australiassa riittää, olin todella hukassa, kun itselleni sopivaa aloin etsimään. Vailla harmainta aavistusta mistä aloittaa, päädyin kysymään vinkkejä Australian Suomalaiset -facebook sivustolla. Koska yhteishenki on hieman toista luokkaa kuin Järvenpää ryhmässä, sain paljon hyviä vastauksia lyhyessä ajassa, muutaman kanssa päädyin viestittelemään enemmänkin ja keskusteluiden pohjalta päätöksen teko tuntui helpolta. Lisäksi asuntoomme muuttava uusi vuokralainen löytyi Perth backpacker -ryhmästä. Ehdottoman suositeltavaa on siis hyödyntää facebookia aina ja kaikkialla ja vähintäänkin koko ajan! Takaisin aiheeseen - soitin Delta backpackersiin, joka näillä näkymin seuraava kohteemme on ja kyselin tämän hetkisestä työtilanteesta. Töitä ei kuulemma juurikaan ole, sesongin alkua vielä odotellaan. Pari viikkoa joutuu vähintään odottamaan, mutta todennäköisesti vieläkin kauemmin. Hieman pelottavaa, mutta asumiskustannukset lähes puolittuvat, eikä pienessä kylässä oikeastaan ole paikkaa, jossa rahat tuhlata joten riskillä lähdemme kokeilemaan. 

Pakko myöntää, ettei ole mitään parempaa kun täydellinen elämänhallinta. Vaikka elämäntapahallinta on ollut varsin hyvällä tolalla viime ajat, tarkoitan tällä kertaa sitä kuuluisaa valintojen maailmaa. En tiedä, onko vuodessa tapahtuneet radikaalit muutokset täysin poistanut realistisen pessimistisen ajattelukykenevyyden, mutta enpä muista milloin henkinen hyvinvointini olisi ollut yhtä hyvässä jamassa, kuin nyt irtisanoutumisen ja uuden kämppiksen löydyttyä. Ehkä työttömyys ja kodittomuus onkin se minun juttuni. Tuleva landeilu hieman jännittää, viihdyn kaupungissa ja ihmisten ilmoilla, tykkään vähän vilkaista peiliin ja sutia sotamaalausta joka aamuisena rutiinina naamalle, mutta kesäkurpitsoiden poimijana saattaisi se olla aavistuksen liian turhamaista. Mitä tässä yritän hienovaraisesti vihjata, on pelkotila tulevista rumuuden kuukausista. Koska voisin jo saada palkinnon vuoden spurgupukeutujana (kyllä, minä olen se tyttö mustaharmaaraidallisessa h&m miesten hupparissa, crocseissa ja adidaksen lökäreissä joka sunnuntai alepassa), en tiedä mitä tapahtuu kun luovun myös kaulan yläpuoleiselämän hoitamisesta. Todennäköisesti tapahtuu runsasta ruskettumista, ihon hyvinvointia ja tyvikasvun vaalenemista. Pelottavaa. Uskon kuitenkin löytäväni runsaasti sielunkumppaneita, koska vaikka kuinka olisi kyseessä hienostunut ja pinnallinen ihminen, joutuu jokainen tekemään farmityönsä toisen vuoden viisumin ansaitakseen. Ei ole mitään mieltä virkistävämpää, kuin pelkkä ajatuskin sosiaalisen elämän pariin palaamisesta kuluneiden kuukausien vääränlaisen työorjuuden jälkeen. Täältä tullaan taas uudet frendit!

Eli nyt on jäljellä yhdeksän työpäivää, jonka jälkeen onkin pääsiäisviikonloppu ja pitkät vapaat kaikilla. Saadaan toivottavasti Emma kaupunkiin ja viimeinen viikonloppu on tarkoitus viettää pikkujouluja, rellestää ja viedä ne viimeisetkin arvostuksen rippeet Perthiläisten silmissä ennen totaalikatoamista. Ennen töideni loppumista tulen todennäköisesti menettämään jo huoneeni, jonka jälkeen elämäni kodittomana alkaa joko ilmapatjalla olohuoneen lattialla tai Riinan poikaystävän ylimääräisen huoneen nurkassa, koska elämä kolmantena pyöränä on tuntunut itselleni sopivalta ratkaisulta. Kovin huolissani olen hieman täyttyneestä vaatekaapistani - kaikkea en voi mukaan ottaa, mutta luopuminen on niin kamalan vaikeaa, kun kaikki 25 toppia on niin hirveän hyviä, puhumattakaan kaikista 13 kenkäparista. Lentokoneessakin saa vain olla 23 kiloa, mikä on matemaattisesti mahdoton yhtälö huomioonottaen, että laukku painoi jo Helsinki-Vantaalla 27 kiloa. Voi helvetti.

Ja mitä kummaa olivat tämän postauksen kuvitukset? No ne uuden vuoden kuvat tietenkin! Aavistelin saavani näitä ulos huhtikuun paikkeilla, joten ihan suorastaan ylpeä olo tulee näin jo maaliskuussa julkaista vuoden 2015 varsin repäisevän startin ainoat julkaisukelpoiset kuvat. Kiitos kuvista ja muokkauksesta kuuluu Kristalle, joka pärjää bloginsa kuvituksen kanssa aavistuksen itseäni paremmin.