Yleiset höpinät 1

Tuiki tavallinen maanantai päivä. Hyppäsin bussiin kasa työhakemuksia kainalossa, hiljaa mielessäni huokailin, kuinka kyllästynyt töiden hakemiseen olinkaan. Bussiin hyppäsi tuttuja viimeisimmästä hostellistani, jotka tietenkin istuivat viereeni ja alkoivat kyselemään kuulumisia, juuri kun olisin vain halunnut olla hiljaa ja viettää omaa suomalaista jurotusaikaani hetken ennen ylipositiiviseksi heittäytymistä. Siinä pojat kertoivat, kuinka hostellissa nykyään sai vain kylmiä suihkuja eikä ilmastointikaan toiminut ja minä puolestani kerroin asuvani omassa huoneessa ja kämppiksinä olevan vain hyviä ystäviäni. Pikkuhiljaa keskustelu kääntyi töihin ja kerroin tilanteestani: pari viikkoa työnhakua alla, mutta mikään ei tunnu nappaavan. Ravintola-alan eli "hospitality" töistä ei kokemusta ole, eikä sen kerryttäminenkään onnistu kun mahdollisuutta ei tarjota. Yhtäkkiä vastapäätäni istuva mies otti kuulokkeet korviltaan ja liittyi keskusteluun. Hän kyseli minkälaista työtä olin hakemassa ja parin sekunnin päästä hän piirsi minulle karttaa ja kertoi, mistä kannattaisi käydä kyselemästä. Sain viiden minuutin mittaisen teoreettisen pikakoulutuksen lautasten kantamiseen, tarkat ohjeet siihen, mitä sanoisin kun kyseisestä paikasta menisin töitä etsimään. Herra esittäytyi Tomiksi ja minuutin päästä hän hyppäsi bussista ja toivotti onnea matkaan ja mukavaa loppupäivää. 

Vieläkö joku ihmettelee, miksi täällä on hyvä olla?

Koska mikään täydellisyyden perikuva ei tämäkään maan kolkka voi olla, olen pysähtynyt miettimään, mikä ärsyttää. Kaksi asiaa ärsyttää, eikä edes ärsytä vaan suoranaisesti vituttaa:

1. Paskat muovipussit. Nauttikaa hyvistä muovipusseista, joista toki joudutte sen 20 senttiä kipale pulittamaan. Hyvään muovipussiin pakkaat 30 euron ruokaostokset ja saat ne varmasti kulkemaan kotiin asti turvallisesti. Paskoihin muovipusseihin voit laittaa kaksi litraa maitoa, mutta kolmannen kohdalla hajoaa joko kahva tai purkkien reunat tekevät salakavalasti reikiä pussiin ja muutaman kymmenen metrin käveltyäsi saat keräillä maitopurkkisi kadulta. Kikka kolmonen on laittaa kaksi pussia päällekkäin, mutta terävät reunat rei'ttää pussit käyttökelvottomaan kuntoon, eli kotiin päästyäsi sinulla on kaksi roskapussiksi kelpaamatonta muovipussia, joissa olet todennäköisesti kantanut roskapusseiksi tarkoitettuja pusseja, johon pussit lopulta päätyvät. Suomessa ei kannata siis kantaa kovinkaan vakavaa huonoa omaatuntoa luonnon tuhoamisesta muovipussien käyttäjänä, meidän muovipussit kotoSuomessa kun ovat uudelleen käytettävää tavaraa. Maksakaa siis pusseistanne hymyillen!

2. Rasistiset aasialaiset. Australiassa on todella paljon aasialaissyntyisiä, jotka ovat muuttaneet tänne töiden perässä. On paljon sekatavarakauppoja, supermarketteja, ravintoloita, kioskeja, kauneushoitoloita ja monen muuta yritystä, joissa nämä omaa kieltään häpeilemättä käyttävät hallitsevat. Tämä ei suinkaan ole minulle ongelma - vallan mielelläni käyn ostamassa tuoreita hedelmiä edullisemmin, vaikka asiakaspalvelun taso onkin usein huomattavasti alhaisempaa kuin muualla, kun kesken asioinnin kieli vaihdetaankin mandariinikiinaksi. Töitä hakiessa kuitenkin huomasin kansojen sisällä vellovan rasismin, rasismin valkoisia kohtaan. Aasialaisomistuksessa olevat ravintolat, lounaspaikat tai kaupat eivät koskaan palkkaa valkoisia. Lappu ovella kertoo "staff wanted", mutta kun menen sisään, on lappu joko "vanha" tai halutaan nimenomaan miespuolinen henkilö töihin tai vaihtoehtoisesti hymyillään vaan ja nyökytellään, otetaan CV kohteliaasti vastaan, muttei olla kiinnostuneita kyselemään yhtään mitään, koska ei yksinkertaisesti ole pienintäkään aikomusta palkata vaaleaa nuorta naista töihin. Food courteissa eli suomalaisittain ravintolamaailmoissa on kriteerinä usein puhua heidän kieltänsä, jos töihin haluaa. Ravintolassa ruokaa pöytään tuodessa eivät aasialaiset yleensä edes vaivaudu katsomaan päin. Olenhan valkoinen.

106 maassaolopäivän jälkeenkin leuka loksahtaa auki läpi päivittäin, kun kadulla kävelee maailman komeimpia miehiä vastaan. On rumia partoja, ok partoja, hyviä partoja, parrattomia, vaaleita, tummia, pukumiehiä, raksaäijiä, surffareita, skeittareita, muusikoita, jokaiselle jotakin, mutta vain parasta laatua. Täällä kaikki tuntuvat olevan tinderissä ja meidän kodissa harrastetaankin toisinaan yhteisiä tinderiltamia. Olemme jopa pitäneet tinderteemaiset kotibileet luonamme, mikä oli ehkä elämäni top5 erikoisimmat asiat mitä olen koskaan tehnyt -listalle mahtuva juttu. Hauskaa oli, vaikka romanttisia viboja ei juurikaan irronnut, mikä ei kyllä ollut tarkoituskaan. On mukava tavata uusia ihmisiä ja verkostoitua tuntemattomassa kaupungissa, ilman mitään sen suurempia taka-ajatuksia. David Beckham hommakin luonnollisesti ajautui karille hiljattain ja tällä hetkellä pääasiallisesti toivon saavani lisää kavereita, eikä mitään sen kummempaa. Vaikka täällä silmät välillä sokaistuukin käsittämättömän kuumien miesten määrästä, on pakko tähän väliin pakko ottaa pikku breikki, huokaista syvään ja pyöritellä päätä kaikessa hiljaisuudessa kaikkien miesten kunniaksi.