Hostellijuttuja

En enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kirjoittelin postausta maanantaina, mutta miljoonan tekemättömän asian takia tekstistä tuli turhan negatiivisen sävyinen, joten päätin aloittaa anniskelupassin tekemisen netissä ja jatkaa kirjoittamista sen jälkeen. Googlettelin halvimman RSA (responsible service of alcohol) kurssin, joka olisi käypä mahdollisimman laajalti maassa. Tutkimustyöni hintojen kanssa jäi kuitenkin ala-arvoiselle tasolle, koska halusin päästä asiaan mahdollisimman nopeasti, ja pulitin kurssista 45 dollaria. Kuten jo taisin aiemmin mainita, olen kohdannut ongelman jos toisenkin tietokoneeni kanssa, mutta sietokykyni ylittyi lopullisesti, kun internet explorer ei suostunut pyörittämään juuri maksamaani nettikurssia ja google chrome, joka ei ole toiminut pariin viikkoon, oli saatava toimimaan. Taistelin tietokoneeni kanssa yhteensä yli seitsemän tuntia, soitin apua-olen-idiootti -puheluita iskälle Suomeen ja lopputulos oli se, ettei tietokoneeni enää suostunut edes muodostamaan edes nettiyhteyttä. Oli pakko lyödä pillit pussiin ja tiistaina vein koneen ammattilaisten hoidettavaksi.

Nyt olen 168 dollaria köyhempi, mutta toimivan tietokoneen ja virustorjuntaohjelman omistaja. Onnellisena läppäri kainalossa kotiuduin hostellille ja valmistauduin puurtamaan koko päivän netissä. Käynnistettyäni koneen sain ilokseni huomata, ettei google chrome EDELLEENKÄÄN toimi! Mitä helvettiä!!! Huomenna marssin takaisin liikkeeseen ja pyydän näitä mukavia herroja korjaamaan chromeongelman, nyt elättelen toivoa, että A. löydän vielä kurssin, josta olen maksanut B. mozilla firefox suostuu pyörittämään sitä.

Sitten muihin kuulumisiin! Haluan päästä pois hostellielämästä mahdollisimman pian, koska täällä on liian mukavaa. Kun on liian mukavaa, passivoituu helposti ja unohtaa hakea töitä ja etsiä kotia. Alkoholia muistaa kyllä nauttia tiistaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin. Ja ehkä myös sunnuntaisin. Hostellilta saa arkisin tiettyihin baareihin jopa sadan dollarin arvoisia lipukkeita, joilla voi juoda ilmaiseksi. Tiistaina meidät haki partybussi, joka kiertää hostellit ja poimii köyhät backpackerit matkaan ja kuskaa baariin. Baarissa sai kaksi ilmaista juomaa ja ilmaista ruokaa - miten näistä tarjouksista voisi kieltäytyä? Saimme vihdoin ja viimein tällä viikolla raahattua peppumme kuntosalille huonekaverini Kylien kanssa, viiden päivän ilmaisella kokeilulla tosin. Vanhana LadyLinen asiakkaana oli aavistuksen haastavaa keskittyä oman treeniin, kun vieressä rautaa nosti runsain lihaksin varustellut aussimiehet. Taisi siinä joku sana tulla vaihdettua jonkun kanssa - ei helpottanut oloa ollenkaan. Keinolla tai toisella tästä ongelmasta on kuitenkin päästävä yli, jos jatkan nykyistä meininkiä treenittömyyden ja syömisen suhteen, käy Espanjat alta aikayksikön (+10kg/8vk). Olemme viettäneet muutenkin paljon aikaa yhdessä huonetoverini kanssa, mikä onkin tehnyt arjesta huomattavasti mukavampaa. Aiomme vaihtaa halvempaan hostelliin tällä viikolla, itse tosin elättelen toiveita oman huoneen löytymisestä vielä loppuviikon aikana. Alkuviikosta löysimme järjettömän halvat lennot Balille, vain 210 dollaria eli noin 150 euroa, lähtö olisi ollut ensi maanantaina. Tällä kertaa jää tarjous kuitenkin käyttämättä, täytyy olla jotain minkä vuoksi palata takaisin eikä työttömän elämä hostellissa valitettavasti täytä kriteereitä.

En ole muutamaa yksittäistä hetkeä lukuunottamatta ollut kovinkaan huolissani tulevaisuudesta, johtuen ehkä siitä, että säästötilin tilanne ei vielä pakota minua katsomaan lentohintoja kotiinpäin. En kuitenkaan voi sanoin kuvailla sitä riemun määrää, kun kännykkäni piippasi kaikkien aikojen ilouutiset - tällä viikolla minut Perthiin taivutellut kaverini Krista saapui kaupunkiin ja lupaili vähän jeesata asioiden kuntoon laittamisen kanssa. Ei sillä, etteikö apua olisi ollut tarjolla muutenkin, mutta työhistorian kääntäminen englanniksi ei aina ole se simppelein juttu ja olen onnellinen saadessani apua ihka-aidolta australialaistuneelta suomalaiselta. Nyt täydellä energialla pyrin valmistelemaan asiani siihen kuntoon, että pystyn hyödyntämään tämän oivan mahdollisuuden, joka taivaalta eteeni tipautettiin! 

Postiluukusta kolahti pari kirjettä tällä viikolla. Ensimmäisestä löysin ihkaoman veronumeroni, toisesta kuvia viime kesän ihanista häistä. Kiitos Tiina ja Björn, näitä on ilo kantaa mukana!

Tarkoitukseni oli käydä katsomassa ensimmäistä kämppää huomenna, perjantaina, mutta epäonnekseni vastaanotin juuri viestin, että huoneeseen jota olin menossa katsomaan oli löydetty asukas. Yritän löytää mahdollisimman edullisen huoneen hyvien kulkuyhteyksien päästä keskustan tuntumasta. En ole vielä päässyt asiaa kunnolla työstämään, koska tämä blogiteksti on ensimmäinen työstämäni asia koneen takaisin saatuani, mutta luulen löytäväni jotain viikon sisällä. Sitten jää jäljelle työpaikan metsästys. Itseasiassa harhailin keskustassa pari päivää sitten vailla suuntaa ja eräs tyttö pysäytti minut, kysyi, olenko vailla töitä tällä hetkellä. Parin minuutin kuluttua istuimme penkillä ja olin työhaastattelutilanteessa. Hän tarjosi minulle varainkeruutöitä - pahamaineisinta paskaduunia, jota backpackerit täällä tekevät. Olisin voinut eilen mennä jatkohaastatteluun, mutta pyysin hieman lisäaikaa miettimiseen. En halua suinpäin suunnata johonkin työhön, jota en halua tehdä - varsinkaan melko tuoreen ei niin miellyttävän aupairkokemuksen jälkeen. Sain tytön numeron ja voin ottaa häneen yhteyttä myöhemmin, joten mikään ovi ei sulkeutunut kun tilanteesta poistuin. Työnkuva olisi kävellä kaduilla/kauppakeskuksissa ja pyrkiä saada ihmiset allekirjoittamaan jokin sopimus, jossa he sitoutuvat lahjoittamaan rahaa eläimille. Olenko henkilökohtaisesti intohimoinen Australian eläinkunnan puolestapuhuja, voisinko kuvitella olevani hyvä kyseisessä työssä? Not really. Palkka oli kuitenkin kohtuullinen, eli hädän hetkellä tiedän, keneen ottaa yhteyttä.

Viime päivät ovat pitkälti koostuneet huonosti nukutuista öistä, alkoholin huuruisista baari-illoista, rannalla loikoilusta iho kananlihalla, Perthin kaduilla haahuilusta, ruoanlaitosta ja syömisestä. Ihmiset ovat vaihtuneet hurjaan tahtiin huoneessamme ja tälläkin hetkellä kaikki sängyt ovat varattuja. Taisinkin mainita, kuinka olimme analysoineet saavamme toisen suomalaisen huoneeseemme; oikeaan osuimme. Ensimmäinen hostellillani tapaama suomalainen oli luonnollisesti kotoisin Kellokoskelta, noin neljän kilometrin päässä omasta kodistani Suomessa. Suuri on maailma. Terkut sulle Roosa, jos satut tätä lukemaan!

Rehellisenä yhteenvetona, en ole viikon aikana saanut yhtään mitään aikaiseksi. Pankkikortin kävin noutamassa konttorilta (unohdin ottaa passin, mutta hätä ei suinkaan ollut tämännäköinen: herra pankkivirkailija näki minut kun astuin sisään ja "hey Veera how are you doing?" kantautui välittömästi korviini ja sain apua kortin rekisteröinnissä ja vielä kertauksen nettipankin käytöstä. En löydä sanoja, joilla voisin kuvailla Westbankissa saamani palvelun tasoa. Mieletöntä!) ja siinä se aika pitkälti olikin. Nyt suljen suuni eli lopetan kirjoittamisen ja laitan toimintavaihteen päälle! Huolissani en itseni puolesta ole, naurattaa lähinnä oma saamattomuuteni. Mieli virkeänä eteenpäin, toivottavasti ensi kerralla enemmän ilouutisia kerrottavaksi.