Kymmenen päivää, neljä muuttoa

No nyt onkin pieni kuulumistulva vuodatettavana! Viimeiset kymmenen päivää ovat olleet mitä parhaimpia - lähdetäänpä purkamaan asia kerrallaan. Asumishärdellit saavat olla tämän postauksen teemana, sillä suunnalla kun tuntuu sattuvan ja tapahtuvan tällä hetkellä kaikkein eniten.

Me -monikko pitää sisällään aussikaverini Kylien itseni lisäksi.
 

Muuttoa muuton perään. Eräänä lauantaiaamuna vihdoin kirjauduimme ulos ensimmäisestä hostellistani, koska mukavuusalueella lilluminen aiheutti vaarallista passivoitumista. Parin viikon oleskelun jälkeen muut pitkäaikaisasukit tuntuivat kuin omalta perheeltä, mikä saikin minut palaamaan muutamaan otteeseen seuraavan viikon aikana kahvikupposelle taikka alkoholipullollisen äärelle. Valitsimme uudeksi hostelliksi Old Swan Barracksin, koska se sijaitsee kirjaston vieressä. Kyllä, tämä oli ratkaiseva seikka hostellia varatessa, ilmaisen netin äärellä on tullut vietettyä kymmeniä tunteja kuluneen viikon aikana (suinkaan emme siis innostuneet siitä, että uudella hostellilla oli ikioma baari). Uudessa hostellissa oli tarkoitus asua vain viikonloppu, joten päätimme ottaa halvimman tarjolla olevan huoneen. Maksoimme kahdeksan hengen sekadormista, mutta jostain syystä saimme kuuden hengen huoneen. Asuimme kyseisessä huoneessa vajaan viikon, kunnes päädyimme vaihtamaan 12 hengen sekadormiin, koska kaipasimme sosiaalisempaa vaihtoehtoa. Kuuden hengen dormin jaoimme kahden pariskunnan kanssa, mikä osoittautui pidemmällä tähtäimellä todella tylsäksi. Pari yötä 12 hengen sekadormissa meni oikein näppärästi, onnistuin hankkimaan itselleni kevätflunssan ja makasin vällyjen välissä lähes koko viikonlopun. Tilaa oli huomattavasti enemmän ja huonetovereiksi sattui 95% erittäin fiksua porukkaa, minkä ansiosta nukkuminen oli huomattavasti helpompaa kuin pienemmässä huoneessa.

En kestä, että laitan näin surkealaatuisen kuvan tänne. Siinä kuitenkin olematon elämistilani kuuden hengen hostellihuoneessa, matkalaukku ei edes mahtunut aukeamaan sulavasti. Tässä kohtaa yläsängyssä ei vielä nukkunut kukaan, voin kuvitella miten mun huonekaverit aina kiroo mut ja Kylien alimpaan helvettiin meiän tavaramäärän kanssa. Ikävä vaatekaappia, olen epäonnistunut backpackerina.

Couchsurfing on kiinnostanut jo pitkään ja tarkkaillessani hupenevaa matkakassaani, tulimme siihen tulokseen, että olisi aika löytää ilmaismajoitus. Parin viikon asiasta puhumisen jälkeen ryhdyimme tuumasta toimeen ja kirjauduimme couchsurfing sivustolle. Olimme viimeisen hostelliviikonlopun aikana yhteydessä muutamaan hostiin, jotka molemmat asuivat kaupungin ulkopuolella. Kaupungista poistuminen ei suinkaan ole ongelma, ongelma on tavaroiden rahtaaminen edestakaisin. Tällä hetkellä kannan mukanani jättimäistä matkalaukkua, pienempää käsitavarakassia ja paria pussillista ruokaa. Periaatteessa pystyn selviytymään tämän noin 55 kilon tavaramäärän kanssa ihan itsekseni, mutta en mielelläni lähde säätämään bussi-juna-komboilla. Sunnuntaiaamuna kuitenkin tsekkasimme suunnitelman mukaisesti ulos hostellista, heitimme tavarat säilytyshuoneeseen (mitä mun suomenkielelle tapahtuu) ja suuntasimme rannalle, koska:

 

Palasimme viiden aikaa rannalta hostellille, vailla harmainta aavistusta missä seuraavan yön viettäisimme. Kännyköistä alkoi olla akut tyhjänä, joten päätimme istahtaa yleisten oleskelutilojen sohville ja latailla akkuja tovin jos toisenkin tulevaisuutta pohdiskellessa. Tarkoituksena oli ollut tavata yhtä sohvasurffaus hostia rannalla, mutta hän oli liian krapulainen saapumaan paikalle ihmisten aikoihin, enkä suinkaan voinut jäädä viiden tunnin odottamisen jälkeen enää hetkeksikään paahtavan auringon alle. Hän kuitenkin toivotti meidät tervetulleeksi asuntoonsa, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä ydinkeskustasta ja lupasi noutaa meidät juna-asemalta, jos sinne jotenkin selviäisimme. Kaiken tavaramäärän raahaaminen niin kauas vain parin yön vuoksi tuntui todella turhauttavalta ja jaoimme näitä huolia eräiden miespuolisten hostelliasukkaiden kanssa akkujen latauksen ohessa. Ei montaa minuuttia mennyt, kun eräs japanilainen uusi tuttavamme ilmoitti olevansa valmis ajamaan meidät uuteen kotiimme pakettiautollaan! Auton peräkontissa oli heteka, jonka päällä surffilauta, joiden vieressä tuoli. Siihen istahdin minä. Lastasimme vielä muut tavarat kyytiin ja sitten huristeltiin kohti uusia seikkailuja! Japanilainen kaveri antoi meidän jättää osan tavaroistamme pakuun (haemme ne palatessamme kaupunkiin) ja palkaksi ilmaisesta kyydistä ja varastosta jäimme velkaa yhden hullun biletyskerran hänen kanssaan. Hyväsydämisiä ihmisiä, niitä tuntuu täällä riittävän!

Nyt takana on kaksi elämäni ensimmäistä couchsurfing yötä. Kuten arvata saattaa, nukumme olohuoneessa sohvalla - voittaa hostellisängyt 100-0 mukavuudellaan. Asunto on tyypillinen shared house, viisi kundia asustelee saman katon alla. Asumisen "hinta" on kokata oman maan perinneruokaa kaikille illalliseksi. He olivat majoittaneet suomalaisia ennenkin, enkä ole vieläkään oikein ymmärtänyt, mitä hittoa nämä tytöt olivat oikein pojille kokanneet. Ilmeisesti jotain, mikä sisälsi paljon jauhelihaa. Koska en pidä itseäni keittiön kuningattarena, annoin aussikaverini hoitaa kokkauspuolen ensimmäisenä iltanamme. Kanaa, kasviksia ja riisiä kiinalaisittain, jälkiruoaksi ostimme suklaakakun, jota olimme himoinneet lukuisilla ostosreissuilla. Normaalisti sohvasurffaajat nukkuvat pari yötä ja lähtevät, mutta saimme luvan jäädä vielä ainakin yhdeksi jos ei kahdeksikin yöksi, jos teemme ruokaa ja siivoamme. Kaikki tavalliset kotiaskareet tuntuvat oikeastaan aika mukavilta, kun kaikki edut (pyykkikone, ruokailuvälineiden käyttö ilman kymmenen dollarin pantin jättämistä kenellekkään, yksi suihku yhdessä kylpyhuoneessa, ehjät pannut ja kattilat, kohtuukuntoiset tiskausvälineet, tätä voin jatkaa loputtomiin) kotiasumisesta kuuluu pakettiin. Pelottavan innokkaasti siivosin koko keittiön eilen ajankuluksi ruoanlaiton jälkeen, kymmenen päivän aupairkokemus jätti ilmeisesti jälkensä. Olemme pelailleet biljardia, katsoneet telkkaria, juotu kaljaa ja goonia eli naurettavan halpaa ja suhteellisen pahan krapulan aiheuttavaa viiniä (4 litraa noin 10 dollaria eli noin 7 euroa!!! 9,5%) ja hengailleet. 

Hostellin keittiön ikkunasta, rennot kokkausmaisemat!

Kaupungista poistuminen on tehnyt jollain tasolla myös hyvää, kirjaston nurkilla hengaileminen muistuttaa jatkuvasti tekemättömien asioiden vuoresta. Tekemättömien asioiden vuori on muuttunut tosin kukkulaksi. Huomenna on suuri päivä - menen allekirjoittamaan ihka ensimmäistä kertaa elämässäni vuokrasopimusta! Kävin yhteensä neljässä asuntonäytössä, olin viittä vaille muuttamassa jo yhteen shared houseen, kunnes sain puhelun kaveriltani Kristalta. Hän löysin aivan keskustan tuntumasta (15min kävely) ihan super upean huoneiston. Kävimme katsomassa kämppää ja olimme vakuuttuneita, vaikka asunto ei edes ollut sisustettu ja olisimme joutuneet käyttämään rahaa sänkyjen yms ostamiseen. Sijaintiedun lisäksi taloyhtiöllä on uima-allas pihalla, alakerrassa kuntosali ja sauna (!!!!!!!), bilispöytiä ja grillausmahdollisuus. Kaikki vapaasti asukkaiden käytettävissä! Koska halusin jakaa tätä riemua perheeni ja ystävieni kanssa, googletin osoitteen löytääkseni ilmoituksen linkatakseni sen eteenpäin, mutta mitä vielä. Satuin löytämään toisen huoneiston, kalustetun, samasta rakennuksesta, neljä kerrosta ylempää ja vielä muutaman kympin halvemmalla! Laitettiin äkkiä hakemukset sisään, kävimme katsomassa muodon vuoksi ja eilen saimme vahvistuksen, että kämppä on meidän. Kolme makuuhuonetta, kaksi kylppäriä, tilava olohuone ja keittiö, isot parvekkeet, koko talo on melko uusi ja todella hyvässä kunnossa. Otamme kolmannen vuokralaisen ja näin ollen vuokrakulut tulevat jäämään noin 200 dollariin per viikko, mikä on naurettavan vähän olosuhteet huomioon ottaen. Säästöjä tulee kuntosalikuluissa, talon edestä lähtee kaupunkialueella kulkeva ilmainen bussi ja valtaosa työpaikoista sijaitsee kaupungissa, jolloin julkisen liikenteen käyttö jää vähemmälle ja taas säästyy rahaa. Muuttopäivä on 20. eli nyt on keksittävä koti vain yhdeksälle päivälle, mikä ei tunnu juuri miltään 27 kodittomuuspäivän jälkeen.

Nyt siellä varmaan jo aprikoidaan kuinka hurjaa onkaan maksaa parinsadan dollarin viikkovuokria työttömänä, mutta tämäkin asia on erittäin vahvasti työn alla - tänne en vain kirjoittele mitään, mistä ei ole vahvistuksia tullut. Alan tästä raapustamaan samalta istumalta toista postausta, kuulumiset ilman asuntojuttuja. Cheers!